Kuusikymmentäluvulla — ennen joukko-oppiin lankeamista — lukion matematiikkaan ilmestyi uusia asioita, mm. differentiaali- ja integraalilaskennan epsilon-delta-tarkasteluja. Aivan helppoja nämä eivät olleet, mutta jonkinlaista innostusta oli ilmassa.
Runsasta kymmentä vuotta myöhemmin alettiin ohjelmoida ja taas saatiin jotakin uutta kiinnostavaa. Mukaan tuli numeerinen matematiikka. Olin itsekin kirjoittamassa pikku kirjasta numeerisista algoritmeista; mukana oli BASIC-koodeja.
Samoihin aikoihin ilmestyi Benoît Mandelbrotin kirja The Fractal Geometry of Nature ja alettiin muodostaa laskemalla häkellyttävän monimutkaisia fraktaalikuvioita. Olin esittelemässä itse laskemiani fraktaaleja Matemaattisten opettajien liiton (MAOL) päivillä ja kiinnostusta riitti.
Mitä sittemmin on tapahtunut? Pelkään, että on menty alamäkeä. Oppisisältöjä on karsittu, osaamista kyllä testataan ja joissakin testeissä on toki menestyttykin, mutta innostusta on vaikea havaita. Oppikirjat ovat minusta uskomattoman tylsiä. Ylioppilaskoe pakottaa keskittymään tietokoneiden buuttaamiseen eksoottisissa olosuhteissa ja moninaisten ohjelmien käyttämiseen, vaikka niiden tarpeellisuus usein jää hämäräksi.
Olisiko mahdollista tehdä jotakin positiivisempaa? Ehkä se olisi mahdollista. Hyvänä esimerkkinä on Ursa, joka on tehnyt tavattoman paljon tähtitieteen harrastamisen hyväksi. Mutta tähtitiede ei olekaan kouluaine.
Olen kantanut korteni kekoon tekemällä kirjan, jonka kansi on yllä. Toivon sen osaltaan näyttävän, että matematiikka on laajempaa, monipuolisempaa ja kiintoisampaa kuin koulukurssin perusteella voisi kuvitella. Olkaapa hyvät!
Tarkempia tietoja kirjan omalta nettisivulta http://www.elisanet.fi/simo.kivela/vaellmat.html.
4 kommenttia:
Maantiedossa ja fysiikassa käsitellään hieman tähtitieteen piiriin kuuluvia asioita.
Ursa on muuten julkaissut Hannu Karttusen yleistajuiseksi tarkoitetun matematiikkaa käsittelevän kirjan Tiedettä kaikille: Matematiikka, josta pidän kovasti. Luin sen fuksisyksyä edeltävänä kesänä suurella innostuksella, ja sen jälkeen olen käyttänyt sitä pari kertaa menestyksellisesti apuna kun olen yrittänyt selittää sukulaisille ja tutuille millaisten asioiden ihmettelyä se matematiikan opiskelu korkeakoulussa oikeastaan on.
Ja kun puheen alla on matematiikkaa liippava kirjallisuus jota voisi suositella lukiolaisille, sitten on myös kreikkalaiskaksikon kirjoittama erinomainen sarjakuva (myös suomennettu) "Logicomix" logiikasta ja analyyttisestä filosofiasta ja wieniläisistä, keskushahmoina B. Russell ja Wittgenstein.
Onhan sitten meillä myös muutakin koululaisia matematiikkaan "innostavaa toimintaa", kuten esimerkiksi Solmu-lehti [1] tai eräs YouTuubi-videoita tekevä HY:n professori.
Mutta olet oikeassa siinä että tällaiset teokset eivät tunnu saavan sellaista julkisuutta kuin toivoisi, ja erityisesti se innostus tuntuu puuttuvan koulumaailmasta.
[1] Itse en tosin aina oikein pidä Solmun asenteesta, joskus välillä tuntuu että niissä piireissä kilpailumatematiikkaa ihannoidaan vähän liiaksi.
Vastauksena matikan opiskelijalle liittyen Solmuun: Kiitos palautteesta! On aina terveellistä kuulla miten olemme onnistuneet. Pyrimme parhaamme mukaan käsittelemään paljon muutakin kuin kilpailumatematiikkaa, ja pyrimme välttämään kilpailumatematiikan tarpeetonta ihannointia. Toinen puoli asiaa tietenkin on se, että moni Solmun kanssa tekemisissä olleista/olevista on tekemisissä myös kilpailumatematiikan kanssa. Ainakin itselleni kilpailuista tulee usein ideoita teksteihin. Lisäksi Suomessa ei oikein ole muuta tahoa, joka kansainvälisistä kilpailuista kertoisi, ja ainakin itse kuvittelisin, että huomattavalle osalle lukijakuntaa kilpailut voivat olla hyvinkin mielenkiintoisia.
Otamme mielellämme vastaan tekstejä lukijoilta.
Mukavaa kevättä!
Anne-Maria Ernvall-Hytönen
Solmun päätoimittaja
Hei, olen nimimerkki "matikan opiskelija" tuossa ylempänä. Huomasin vastauksen Solmu-kommenttiin vasta nyt.
En ole itse koskaan oikein innostunut matikkakilpailu-tyyppisistä ongelmista tai kilpailukontekstista, ja ne pistävät silmään Solmun artikkeleissa. (Mutta pohjimmiltaan tämä on maku- tai mieltymysasia, joten ei siitä sen enempää.) Luen muuten kyllä Solmua oikein mielelläni.
-
Mutta oikeastaan tulin mainostamaan että kirjoitin kirjasta lyhyen arvostelun omaan blogiini.
Lähetä kommentti