Edellisessä blogijutussani mainitsin ohimennen logaritmitaulut. Vielä 60-luvulla jokainen lukiolainen oppi suorittamaan numeerisia laskuja logaritmitauluja käyttäen, mutta 70-luvulle tultaessa elektroniset laskimet muuttivat numeerisen laskennan täysin ja logaritmitaulut jäivät historiaan. Miten siis ennen laskimia laskettiin?
Ongelmana oli useasta numerosta muodostuvien lukujen kertolasku ja jakolasku. Käsin laskemalla nämä olivat työläitä ja virhealttiita. Neliöjuuren laskeminen tai yleisemmin murtopotenssiin korottaminen olivat toki mahdollisia, mutta vielä työläämpiä. Yhteen- ja vähennyslasku eivät niinkään olleet ongelmia, niissä työmäärä oli huomattavasti vähäisempi.
Logaritmifunktio ja sen taulukoidut arvot muodostivat oikotien. Kertolaskun tapauksessa perustana on identiteetti \[ \log(a) + \log(b) = \log(ab). \] Taulukosta haettiin tulontekijöiden $a$ ja $b$ logaritmit ja nämä laskettiin yhteen, jolloin saatiin tulon $ab$ logaritmi. Käyttämällä taulukkoa käänteisesti haettiin logaritmia vastaava luku $ab$. Työläs kertolasku oli vältetty. Jakolasku palautui vähennyslaskuun identiteetin \[ \log(a) - \log(b) = \log(a/b) \] avulla. Juurenotto ja potenssiinkorotus palautuivat näitä hieman helpompiin kerto- tai jakolaskuihin yhtälön \[ p\log(a) = \log(a^p) \] perusteella.
Jotta kaikkien lukujen (tai ainakin tavattoman monen luvun) logaritmeja ei tarvinnut taulukoida, oli käytettävä Briggsin logaritmeja, joiden kantalukuna on 10. Luku jaetaan aluksi tuloksi, jossa edellinen tekijä on jokin $10$:n potenssi ja jälkimmäinen on välillä $]1,10[$. Esimerkiksi \[ 1234000 = 10^6 \cdot 1.234, \qquad 0.0001234 = 10^{-4} \cdot 1.234. \] Luvun logaritmi on tekijöiden logaritmien summa. Edellisen tekijän logaritmi on $10$:n eksponentti; tätä kutsutaan karakteristikaksi. Jälkimmäisen tekijän logaritmi — nimeltään mantissa — haetaan taulukosta. Tarvitaan siis vain väliltä $]1,10[$ jollakin tiheydellä otettujen lukujen logaritmit. Nämä ovat välillä $]0,1[$. Lukiolaisilla oli aikoinaan käytössä taulut, joissa logaritmit annettiin viiden numeron tarkkuudella. Kuudes numero oli mahdollista saada interpoloimalla, mitä varten tauluissa oli pienet 'Partes proportionales' -aputaulut päässälaskua helpottamaan. Tauluja oli 37 sivua. (G. J. Hoüel, V. J. Kallio, Logaritmitaulut; alunperin ranskalaiset, joista suomalainen versio oli tehty valokuvaamalla alkuperäiset taulut ladontavirheiden välttämiseksi.)
 |
| Logaritmitaulujen sivu |
Lukujen logaritmit esitettiin yleensä ns. normaalimuodossa pitäen karakteristika ja mantissa erikseen näkyvissä. Edellä olevien esimerkkien logaritmit saivat tällöin muodon (ks. kuvassa näkyvän taulukon alinta riviä!) $0.09132+6 = 6.09132$ ja $0.09132-4$. Joissakin tilanteissa — jos esimerkiksi jakolaskussa jouduttiin vähentämään pienemmästä mantissasta isompi — voitiin käyttää muutakin muotoa kuten $1.09132-5$ jälkimmäiselle esimerkkiluvulle.
Laskut oli syytä tehdä johdonmukaisesti. Tunnettu (ja arvostettu) Väisälän algebran oppikirja antoi tähän yksityiskohtaiset nyrkkisäännöt ja tähdensi huolellisuuden merkitystä: 'On tärkeätä tottua suorittamaan logaritmilaskut hyvin järjestettyinä.'
Alla oleva kuva on Väisälän esimerkki hieman mutkikkaammasta logaritmilaskusta hyvin järjestettynä.
 |
| Osamäärän ja juuren laskeminen |
Logaritmifunktion arvojen lisäksi tauluissa oli trigonometristen funktioiden arvojen logaritmit. Näitä oli 45 sivua. Tauluja käytettiin lukion trigonometrian kurssissa kolmioiden ratkaisemiseen. Alla oleva esimerkki on lyhyen kurssin oppimäärästä Väisälän trigonometrian kirjasta.
 |
| Suorakulmaisen kolmion ratkaiseminen |
Logaritmitaulujen ohella oli toinenkin oikotie numeeriseen laskemiseen: laskutikku. Tämä on logaritmitaulujen analoginen versio, jossa tikun kieltä ja hahloa liikuttelemalla saadaan tulos muutaman numeron tarkkuudella, yleensä pienemmällä kuin logaritmitauluja käytettäessä. Laskutikut kehittyivät logaritmitauluja monipuolisemmiksi laskuvälineiksi. Vielä 1960-luvulla laskutikku oli yleisesti käytössä esimerkiksi yliopisto-opintojen fysiikan laboratoriotöissä.Verkkoartikkeleita laskutikuista (slide rule, Rechenschieber, règle à
calcul) löytyy runsaasti. Käyttöä voi myös harjoitella virtuaalisesti.
 |
| Laskutikku |
Elektronisten laskimien tulo siirsi sekä logaritmitaulut että laskutikut hetkessä historiaan. Numeeriset laskut muuttuivat näppäimien paineluksi ja ohjelmoinniksi, laskennassa alkoi uusi aikakausi. Lukion matematiikkakin helpottui huomattavasti ainakin näiltä osin.
