tiistai 10. joulukuuta 2013

PISA












Jos kutsuu kirjoitelmiaan matematiikkablogiksi, lienee jonkinlainen velvollisuus sanoa jotakin myös PISAsta. Yritetään siis.

Ei tulos Suomen kannalta tavattoman huono ollut. Jonkinverran on menty alaspäin, mutta eurooppalaisessa seurassa on silti pärjätty aika hyvin. Aasian maat ovat monessa suhteessa erilaisia. Varmasti on kuitenkin syytä pohtia, mistä taantuminen johtuu. Aiempien vuosien menestys on aiheuttanut turhan suurta hypeä, ja nyt olemme saaneet terveellisen muistutuksen.

Missä määrin PISAn tehtävät todella mittaavat matematiikan osaamista, on varsin kyseenalaista. Kykyä terveen järjen käyttöön ne kyllä mittaavat. Huolestuttavaa onkin, jos nyt saatu tulos osoittaa huonontumista terveen järjen käytössä. Paljon siteeratussa salaatinkastike-tehtävässä voi minusta pohtia, onko kyseessä matematiikka, jos tulee ymmärtää, että isompaa erää tehtäessä on ainesosien suhteet säilytettävä. Voisihan vaikka kustannussyistä olla parempi lisätä vain ruokaöljyä. Tai vettä.

Matematiikka kuulunee aika monella — syystä tai toisesta — kategoriaan EVVK, ei voisi vähempää kiinnostaa. Onko tällä vaikutusta vastaamiseen? Jos tehtävät eivät lainkaan kiinnosta, ei ehkä jäädä myöskään sen enempää miettimään vastauksia, vaan vastataan ylipäätään jotain. Muutoin minun on hieman vaikeata ymmärtää, että varsin helpot tehtävät ovat tuottaneet vaikeuksia sentään aika monelle.

PISAn synnyttämässä keskustelussa nähdään tilanteen parantamisen edellyttävän, että
  1. tietotekniikan käyttöä on lisättävä ja
  2. tietotekniikan käyttöä on vähennettävä.
Asia tuskin on näin yksinkertainen. Me elämme maailmassa, jossa tietotekniikan käyttöön törmää kaikkialla ja kasvavassa määrin.  Kyllä koulun tulee opettaa tähän maailmaan. Menneisyyteen ei voi palata, vaikka se kangastelisikin tarunhohteisena onnen aikana (mitä se ei kuitenkaan ollut).

Kun Internet oli syntynyt ja web-sivustot tulivat käyttöön, puhuttiin paljon tulevasta tietoyhteiskunnasta. Olen ollut mukana, kun sähkökirjeiden lähettäminen tuli mahdolliseksi ja ensimmäiset selaimet saatiin käyttöön, mutta en tuolloin kyennyt arvaamaan, mitä kaikkea oli tulossa. Tieto- ja viestintäyhteiskunta on merkinnyt sellaista maailman avautumista ja mahdollisuuksien kasvua, että sitä on opittava lapsuudesta lähtien vähitellen ymmärtämään ja hyödyntämään.

Kaikella on kuitenkin myös haittansa. Runsauteen paneutuminen vaatii aikaa. Kaikkea ei ehdi ja liian yrittäminen johtaa kaiken silppuuntumiseen.  Paljon on mahdollista, mutta yhteen asiaan paneutumista on vaikeata saada tehdyksi. Onneksi on paljon, johon ei oikeastaan kannatakaan paneutua. Lukija voi miettiä PISA-kirjoittelun asemaa.

Tässä lienee ongelman ydin: Tieto- ja viestintätekniikka tuo paljon hyvää, mutta hyvän esiin suodattaminen ei ole aivan helppoa. Siihen on kuitenkin opittava. Hyödyt ovat sen verran suuret.

Tietotekniikkaa pyritään käyttämään myös pedagogisena välineenä.  Tässä ei sinänsä ole uutta. Aikoinaan on vannottu televisio-opetuksen nimiin, yksinkertainen HTML-kieli, interaktiiviset web-sivut ja CD-ROM-levyt ovat olleet avaimia kaikkeen. Varsin luonnollista on ollut edetä tekniikka edellä: on saatu kiinnostavia välineitä, niitä on haluttu kokeilla, niihin on innostuttu ja niiden on alettu uskoa ratkaisevan kaiken. Kunnes on tullut seuraava tekniikka.

Kaikesta on toki jäänyt jotakin, jota on kehitetty edelleen ja joka on sulautunut uudempiin tekniikkoihin. Tätä kutsutaan kehitykseksi eikä siinä ole mitään pahaa. Nopea kehitys tuottaa kuitenkin ongelmia: Jos kyseessä ovat massiiviset ratkaisut — kuten vaikkapa tablettien ja opetusohjelmien käyttö koko koululaitoksessa — käyttäjät on koulutettava aina uudelleen uusiin tekniikkoihin, laitteet on uusittava, ohjelmistot on päivitettävä ja ennen pitkää kirjoitettava uudelleen. Ei ole ihan halpaa.

Esimerkkinä materiaalien vanhenemisesta tarjoan omat osittain yli kymmenen vuotta vanhat aikaansaannokseni verkkosivulla http://matta.hut.fi/matta/.  Lukija voi katsoa, kuinka monet niistä ovat edelleen toiminnallisesti tai ulkonäkönsä puolesta käyttökelpoisia; ankean näköistähän ei kukaan halua käyttää. Tarjoan siis yhden silpun lisää.

1 kommentti:

Unknown kirjoitti...

On hvyä kysyä laillasi, onko PISA-kiriijottelusta mitään hyötyä. Olen eläkeläisäijänä kirjoitetellut, koska mulla ei ole elökeläisäijänä muita mahdollisuuksia keskustella matematiikaan liittyvistä asioista. Aktiivisti matematiikassa oleva voi käyttää aikansa hyödyllisemmin. On kuitenkin hyvä, jos joku matemaatikko heittää sekaan kommentin.