Joulusatu

Pikku Rapa asui Pääsiäissaarella. Hän oli kuullut, että kaukana pohjoisessa Korvatunturilla, maapallon toisella puolella asui Joulupukki, joka huolehti siitä, että maailman kaikki kiltit lapset saivat joululahjoja, ainakin yhden. Joulupukille saattoi lähettää kirjeen ja toivoa, mitä kaikkein mieluimmin haluaisi joululahjaksi.

Pikku Rapa tiesi, että Joulupukilla oli tontuiksi kutsuttuja apulaisia, jotka käyttivät tonttulakkia, eräänlaista punaista pipoa, jonka päässä heilui valkoinen tupsu. Joulupukillakin oli tällainen lakki ja siinä oli oikein iso tupsu. Rapa oli nähnyt kuviakin ja hän halusi tuollaisen lakin. Ehkäpä joku Pääsiäissaarella ihastuisi lakkiin ja päättäisi tehdä vähän isomman, joka pantaisiin jonkun saarella olevan kivipatsaan päähän. Se vasta olisi hieno näky. Rapa kirjoitti Joulupukille.

Postilaitos kuljetti kirjettä, moneen kertaan se harhautui, mutta löysi lopulta tiensä Korvatunturille täynnä erilaisia leimoja ja uudelleenlähetysmerkintöjä. Joulupukki luki kirjeen ja päätti toteuttaa toiveen.

Joulupukin lähettämössä oli juuri otettu käyttöön moderni tekniikka ja varsinkin kauas toimitettavat lahjat lähetettiin pienoishelikopterilla, dronella.Tätä päätettiin kokeilla myös Pääsiäissaaren yhteyteen. Lennon piti tapahtua mahdollisimman suoraan, jotta kopterin akkujen varaus varmasti riittäisi. Etäisyys piti saada lasketuksi, samoin suunta, johon kopterin piti Korvatunturilta lähteä.

Tästä syntyi ongelma. Osa tontuista oli kyllä suorittanut ylitonttututkinnon, johon sisältyi myös matematiikkaa, mutta ei niin paljoa, että he olisivat osanneet laskea suunnan ja etäisyyden. Päätettiin käyttää ulkopuolista konsulttia lähimmästä yliopistokaupungista. Tämä laski hetkessä halutut luvut ja kirjoitti palveluksistaan varsin suolaisen laskun. Joulupukki totesi, että laskun takia 5000 lapsen lahjat oli valittava alemmasta hintaluokasta. Lahjojen tekemisestä vastasi Tonttupaja, joka oli osa samaa konsernia kuin Joulupukkipalvelu, mutta konsernin sisällä sovellettiin sisäistä laskutusta. Joulupukkipalvelulle kuului vain logistiikka, ja tällä tavoin konsultin lasku siirtyi Tonttupajan kannettavaksi.

Etäohjattava kopteri saatiin matkaan. Akkujen latauksen oli määrä riittää Pääsiäissaarelle saakka. Muutaman päivän kuluttua kopterilta kuitenkin tuli ilmoitus, että akkujen varaustila oli laskenut odotettua nopeammin ja uusi lataus tarvittaisiin viimeistään 10000 kilometrin lennon jälkeen. Joulupukkipalvelussa jouduttiin pohtimaan, mistä lataus olisi tilattava ja mihin kopteri olisi ohjattava laskeutumaan.

Aiemmin käytetty konsultti tuli avuksi, ja selvitti hetkessä sopivan latauspaikan. Toiset 5000 lasta joutuivat tyytymään alemman hintaluokan lahjaan.

Lataus järjestyi, ja kopteri pääsi onnellisesti Pääsiäissaarelle, jossa Rapa oli jo jonkin aikaa tähyillyt horisonttiin kopteria odottaen. Oikean tähyilysuunnan hän oli itse laskenut.

Korvatunturilla konsultin palkkiot herättivät kiivaan keskustelun. Vaadittiin, että ylitonttututkintoon oli lisättävä trigonometriaa ja vektorialgebraa niin paljon, että tontut itsekin suoriutuisivat suunnistukseen tarvittavista laskuista. Toiset kuitenkin katsoivat, että tämänkaltainen panostus oli ylimitoitettua ja riittäisi, että hankittaisiin laskentaohjelma, jossa tarvittavat laskut olisivat valmiiksi ohjelmoituina; modernissa maailmassa matematiikka on ohjelmistojen käyttöä ja niiden opettelu riittäisi. Asiaa ei jaksettu pohtia ja vähitellen keskustelu laantui. Sen sijaan siirryttiin pohtimaan tutkinnon yleistä tietokoneistamista: tulisiko kokeessa kirjoittaa vastaukset Times-, Lucida- vai Comic Sans -fontilla.


Sen pituinen se.

----------
Joulupohdittavaa lukijalle: Mikä on etäisyys Korvatunturilta Pääsiäsissaarelle ja mihin suuntaan kopterin on lähdettävä? Miltä lentoreitti näyttää kartalla? Mitkä olisivat sopivia paikkoja kopterin akkujen lataamiseen? Mihin suuntaan Rapa tähyili kopteria odottaessaan? Työvälineinä kynä ja paperi tai jokin ohjelmisto tai jotakin muuta, mikä lukijaa miellyttää. Vastauksen voi jättää kommenttina, mukaan tieto välineistä.