Olen aina toisinaan tallettanut osoitteita matemaattisiin verkkodokumentteihin, jotka mahdollisesti ansaitsevat lähempää huomiota. Muutama päivä sitten tulin uudelleen katsoneeksi blogikirjoitusta, jossa pohdittiin seuraavantyyppisiä integraaleja:
I1=∫∞0sin(x)xdx,I2=∫∞0sin(x)xsin(x/3)x/3dx,I3=∫∞0sin(x)xsin(x/3)x/3sin(x/5)x/5dx,I4=∫∞0sin(x)xsin(x/3)x/3sin(x/5)x/5sin(x/7)x/7dx,⋮
tai yleisemmin
In=∫∞0n∏k=1sin(x/(2k−1))x/(2k−1)dx.
Näiden laskeminen ei ole aivan helppoa, mutta matematiikassakin voi harrastaa kokeilua. Tuloksena voi olla hypoteesi tai vastaesimerkki. Katsotaan siis, suoriutuisiko laskentaohjelma integraaleista ja millaisia tuloksia se antaisi. Mathematica suoriutuu:
I1=I2=I3=I4=I5=I6=I7=π/2.
Tämän perusteella tuntuu jo aika selvältä, että tulos on aina π/2.
Seuraava integraali tuottaa kuitenkin yllätyksen:
I8=467807924713440738696537864469935615849440640907310521750000π.
Onko asia todella näin vai onko Mathematica yksinkertaisesti laskenut väärin? Numeerisen integroinnin kokeilukaan ei auta, sillä edessä oleva kerroin ei paljoa puolikkaasta poikkea: 15-desimaalinen likiarvo nimittäin on 0.499999999992647. Numeerisella integroinnilla saattaa olla vaikeata päästä näin suureen tarkkuuteen.
Ei siis liene muuta keinoa kuin pyrkiä laskemaan integraalit analyyttisesti. Tämäkin kyllä onnistuu: työkaluiksi kelpaavat esimerkiksi konvoluutio ja Fourier'n muunnos. Yksityiskohtainen esitys löytyy Hanspeter Schmidin artikkelista: http://www.schmid-werren.ch/hanspeter/publications/2014elemath.pdf. Hakusanoilla 'borwein integral' Google löytää materiaalia enemmänkin.
Lähteenäni ollut blogiartikkeli on osoitteessa http://www.thebigquestions.com/2012/03/26/loose-ends/. Se kertoo myös Jonathan Borweinin Maplelle tekemästä kepposesta (= practical joke).
Niin, laskiko Mathematica siis väärin? Ei laskenut, tulos on aivan oikea. Hieman yllättävä se on, mutta Hanspeter Schmidin artikkeli antaa ilmiölle luontevan selityksen. Indeksistä 8 eteenpäin integraalien arvot hiljakseen pienenevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti